Vanhojen muisteluksihan se tämäkin päivä sitten meni. The Jak and Daxter Trilogy koneeseen ja sen ensimmäinen osa, Jak and Daxter: The Precursor Legacy tulille. Niinpä päivän ruokalistalla oli pirteän värikästä 3D-tasohyppelyä, kosolti keräiltävää ja yksi pelihistorian energisimmistä ja pisteliäimmistä aisapareista. Karvaiseksi maskotiksi ikävässä onnettomuudessa muuttunut Daxter pitäisi saada taas ihmismuotoon mutta tietotaitoa tähän löytyy vain kaukaa pohjoisesta. Koska siellä päin asustavien kylänvanhimpien teleportit eivät oudosti ole päällä, ei kaksikon auta kuin pistää jalkaa (ja tassua) toisen eteen.

Matkan varrella annetaan mätkien ja potkien pataan lurkereina tunnetuille öhmötimömmöille, keräillään sadoittain muinoin kadonneen Precursor-rodun jälkeenjättämiä artefakteja ja pidetään sarjakuvamaista hauskaa oikein olan takaa. Vaihtelun vuoksi pääsee välillä myös päristelemään antigravitaatiopyörällä tai ratsastamaan chocobohenkisesti Flut Flut -linnulla mutta milloin nämä eivät ole käytettävissä, on tuttu ja turvallinen tuplahyppy päivän sana. Kenttiä ei varsinaisesti ole. On vain iso, vapaasti tutkittava maailma, joka jakaantuu teemoitettuihin alueisiin ja ne taas yksittäisiin haasteisiin.

Aika mainiosti toimii peli nykyäänkin. Vaikka se HD-meikistä huolimatta alkaa jo näyttää ikäänsä ja niin kameran kuin kontrollienkin kanssa saa välillä painia enemmän kuin nykypeleille annettaisiin edes lupaa, on Jak and Daxter pohjimmiltaan rautainen ja hauska toimintaseikkailu. Pelimaailman jokaisen nurkan tutkiminen houkuttaa ja monet minipelimäiset haasteet pitävät touhun tuoreena. Jak on ikävän suunnittelupäätöksen myötä mykkä mutta Daxter meuhkaa matkan aikana onneksi senkin edestä. Hyödytön ja näsäviisas karvapallo mutta rakastettava yhtä kaikki.

Kohtalaisen lempeän vaikeustason siivittämänä kaksikon reissu on heitetty siinä seitsemän tunnin kieppeillä mutta jos kaiken keräiltäväksi kelpaavan haluaa käpäliinsä, voi aikaa kulua helposti tuplatenkin. Niin tosin myös hermoja, kiitos erityisesti kitsaasti viljellyille checkpointeille ja parille totaalijäätymiselle, joiden myötä pari tuskaista akrobatiasuoritusta piti kärsiä toiseenkin kertaan. Kivaa oli silti kokonaisuutena siinä määrin, ettei luovuttaminen tullut kyseeseen ja irtosihan sieltä viimein pelitilille yhdestoista platina.