Kolmas Xenoblade Chronicles -viikonloppu takana ja ylisanat uhkaavat loppua kesken. Shulkin ja tämän seuralaisten kostoseikkailu vyöryy eteenpäin höyryjunan lailla eikä vähäisestäkään kyllästymisestä ole vielä edes merkkejä. Yleensä mikä tahansa JRPG muuttuu keskivaiheillaan sellaiseksi tasaisen tylsäksi puurtamiseksi mutta Xenobladen kauniiden ja laajojen karttojen parissa tunnit (nyt 46) vierivät vauhdilla eikä tekeminen lopu kesken. Grindaamista helpottavia sivutehtäviä on tullut suoritettua jo toistasataa ja yhä tulee säännöllisesti palattua vanhoille tonteille kuikuilemaan, josko niitä löytyisi vielä lisää. Yleensä löytyy.

Nykypäivän grafiikkakilpavarustelulle peli näyttää närhen munat. Vaikkei HD-tason visuaaleja irtoakaan ja kaikki näyttää selvästi rakeiselta, on Xenoblade silti kokonaisuutena yksi komeimmista peleistä ikinä. Värien käytössä ei säästellä, jokaisella osalla Bionista on oma, selkeästi muista erottuva teemansa ja maisemien henkeäsalpaavaan valtavuuteen ei vain meinaa tottua. Myös hahmojen ulkoasuun vaikuttavia releitä näyttäisi olevan tarjolla aivan älyttömästi. On milteipä sääli, että ne tulee valittua parhaimpien statsien eikä parhaimman esteettisen vaikutelman mukaan.

Muista Xenopeleistä tuttu Yatsunori Mitsuda ja Kingdom Heartsit hanskannut Yoko Shimomura puolestaan hoitavat pelin musiikkipuolen aivan yhtä esimerkillisesti. Orkesterivetoiset, erittäin hyvin tunnelmaa tukevat kappaleet vaihtuvat alueen, vuorokaudenajan ja säätilan mukaan. Tiukoissa taistoissa ne toki antavat tilaa räyhäkkäämmälle, enemmän jännitettä ja kitarariffejä sisältäville sävellyksille. Upeita ovat kaikki, ei voi mitään.

Sillä välin Gran Turismo 5 on vieraillut satunnaisesti koneessa jo päälle vuoden verran. Eipä itse asiassa tule mieleen peliä, joka vastaavaa sinnikkyyttä olisi onnistunut osoittamaan, joten pisteet siitä. Statistiikkaa on näköjään tullut seurattua viimeksi marraskuussa, joten katsotaanpa mihin kolme kuukautta lisää on vienyt. Sataset ainakin päätyivät paukkumaan. Tuntien osalta peli on hattukirjanpidolla tainnut rohmuta niitä nyt kepeät 106.

Viimeisin päivitys taisi paitsi tiputtaa palkintorahoja, myös helpottaa levuttamista. Tai ainakin A-specissä kipuaminen tasosta 33 nykyiselle tasolle 34 tuntui edes vähän aiempaa ripeämmältä. B-specissä sitten isompi hyppäys tasolle 27, joskin vain sen vuoksi, että virtuaalikuskin voi huoletta jättää kisaamaan pelin nopeimmalla Vettel-formulalla samalla kun itse keskittyy johonkin ihan muuhun. Ei ole lapsenvahtina toimiminen allekirjoittaneen hommaa ensinkään.

Kilometrimittari on nyt lukemissa 11,579 (noin viisi kertaa Helsingistä Kilpisjärvelle ja takaisin) ja uniikkeja autoja tallissa 532. Siltä kyllä vahvasti tuntuu, että jos se naurettava mutta koukuttava tuhannen auton kokoelma on jokin kaunis päivä kasassa, ei tämän pariin tule enää läheskään samalla tarmolla uudestaan ja uudestaan palattua. Siiheksi asti pidän hauskaa kuitenkin.