Yatta! Tähän päättyy ainakin toistaiseksi Etrian Odyssey III: The Drowned City -höpinä, kun se vihdoin viimein tärähti läpi. Pelin parissa tuli viimeisten kahden ja puolen kuukauden aikana telmittyä yhteensä 77 tunnin edestä ja vieläkin siitä löytyisi jonkin verran kartoittamatonta lääniä. Jääköön se kuitenkin hamaan tulevaisuuteen, koska tuo jo nytkin onnistui osoittamaan erinomaisuutensa aivan riittävän vakuuttavasti ja syömään varsin reippaasti aikaa, jonka varmaan olisi voinut hyödyllisemminkin käyttää. Seuraavat kappaleet saattavat kuitenkin herkkänahkaisimpia spoilata ja vannoutuneimpia Etrian-faneja suututtaa, joten näille ryhmille yhteenvedoksi vain, että jausaa oli koko rahan edestä!

...paitsi että...

...loppua kohti peli alkoi jo hieman repeillä liitoksistaan varsinkin tarinan ja sen aina niin tärkeän rytmityksen osalta. Ensimmäinen epäonninen loppu hyppäsi niskaan täysin odottamatta 67 tunnin raatamisen jälkeen ja olo oli jokseenkin petetty. Minkäs teet; ei muuta kuin New Game+ käyntiin ja kun lähestulkoon kaikki ensimmäiseltä pelikerralta jäi voimaan, ei toiseen mutta aivan yhtä tylyyn loppuun mennyt viittä tuntia kauempaa.

Tuon jälkeen ei ollutkaan enää mitään ideaa siitä, miten sen parhaimman lopun saisi esille kaivettua, joten netistä lunttaamiseksi meni. Ikävää sinänsä, koska Etrian Odyssey III on ehdottomasti parhaimmillaan silloin, kun mitään ei tiedä etukäteen ja eteenpäin pitää vain pelko persauksissa puskea. Ja olihan se kolmas, todellinen loppu kyllä niin tökerösti ja kryptisesti piilotettu, että kokolailla mahdotonta siihen olisi ollut omin voimin törmätä.

Tuttujen kerrosten läpi juokseminen kolmatta kertaa peräjälkeen alkoi jo syömään miestä mutta kaiken muun pahan lisäksi neljä viidesosaa ryhmästäni oli viimeisen puristuksen alkaessa jo tasokattonsa saavuttanut, joten edes random-taisteluilla ei ollut enää mitään virkaa. Samasta syystä se vihoviimeinen möllikin kaatui ensiyrittämällä ja vaikka onnellinen loppu palkintona olikin, ei sitä juhlistettu yhtään sen kummemmin kuin niitä kahta muutakaan. Vähän tekstiä, pari hassua kuvaa ja se oli siinä. Kiitos, tervetuloa uudestaan.

Ja tuossa onkin se norsunmentävä ongelma. Etrian Odyssey III on aivan törkeän upea matka, joka loppusuoralla lässähtää puolihutaistuun kthxbye-antikliimaksiin ja tyystin tarpeettomaan toistoon. Toki uutta sisältöä siis vieläkin olisi tarjolla ja tappiin asti levutetut hahmot voisi korvata uusilla, vähemmälle kokeilulle jääneillä hahmoilla eikä siinä mitään; noin tätä varmaan tulee tulevaisuudessa jatkettuakin mutta olisi päälle 65 tuntia silkkaa huikeutta voinut vähän ansiokkaamminkin päättyä.